Katulautailua vanhaan malliin

Nuorena poikana mun maailmaa pyöritti monta vuotta putkeen lumilautailu. Uusien temppujen opettelu, itsensä haastaminen kuumottavilla suorituspaikoilla ja reissaaminen puuterilumen perässä oli itseään ruokkiva positiivinen kehä, joka imaisi mut mukaansa. Mulla oli taustaa myös skeittaamisesta nuoresta iästä asti. Katulumilautailu otti tuohon aikaan paljon vaikutteita skeittikulttuurista, ja juuri katulumilautailusta tuli mulle nuorena poikana se kaikkein omin juttu. Lumilautailusta vähemmän tietäville; katulumilautailussa etsitään kaupunkien ympäristöstä ja arkkitehtuurista sopivia paikkoja (eli ”spotteja”), joissa tehdään erilaisia temppuja. Esimerkiksi pitkät loivat portaat ja niiden sivulla kulkeva käsikaide, jota liu’utaan lumilaudalla, on perinteinen katulumilautailuspotti.

Vallitseva talvi on nostanut paljon muistoja nuoruusajoista - eikä vähitän runsaslumisuutensa vuoksi. Kipinä katulumilautailuun on edelleen tallella. Alkutalvesta juttelin vanhan ystäväni (lumilautakuvaaja) Mikon kanssa pitkästä aikaa ja hän tokaisi sivulauseessa, että ”tänä talvena voitaisiin koittaa kuvata jotain katuspotteja pitkästä aikaa”. Tuon puhelun jälkeen mieleni alkoi ruksuttaa, aloin pitkän tauon jälkeen kumeisesti miettimään potentiaalisia katuspotteja - sekä temppuja, joita niihin tekisi mieli yrittää.

Joku voisi sanoa katulumilautailua ja sen kuvaamista vaivalloiseksi. Otetaan esimerkiksi vaikka pystykuvassa näkyvä pitkä puinen käsikaide. Päästyämme paikanpäälle ja todettuamme, ettei paikalla ole talvikunnossapitoa aloitimme portaiden putsaamisen rautalapion ja lumilapion avulla. Jäätyneen lumen peitosta putsattiin näkyville 48 porrasta. Ai miksi – no tietenkin siksi että paikka olisi näyttävämmän näköinen videolla. Portaiden putsaamisen jälkeen ei tarvinnut erillistä lämmittelyä ennen laskemista. Hyppyrin rakentaminen oli pikkujuttu portaiden putsaamiseen verrattuna. Kun kaikki valmistelut oli saatu tehtyä, me molemmat laskijat (meitä oli tällä kertaa kaksi laskijaa) otimme reilu 20 yritystä tempuistamme uudelleen ja uudelleen, kunnes molemmat olivat onnistuneet siinä tempussa, jota olimme tahoillamme edellisestä illasta lähtien pyörittäneet mielessä. Temput tarkastettiin videolta ja todettiin tehtävä suoritetuksi. Molemmat laskijat ja kuvaaja olivat tyytyväisiä, mutta maltillisesti niinkun suomalaiset yleensäkin. Ilmapiiristä ja kaikkien kasvoilta pystyi lukemaan mahtavan fiiliksen, eikä se vaatinut mitään ylimääräistä hehkuttamista.

Tuo yllä kuvattu ”missio” tapahtui Tampereella, ja kesti matkoineen reippaan pituisen työpäivän verran. Siitä jäi käteen noin 10s mittainen ammattimaisesti toteutettu videoklippi, joka jää varastoon odottamaan tulevaa. Vastaavia missioita on tarkoitus tehdä kauden mittaan useita, ja lopulta näistä kertyneistä videoklipeistä kasataan muutaman minuutin mittainen kooste – musiikkivideon omainen taidonnäyte. Jonkun mielestä tuo voisi olla turhan iso vaiva noin ”pienestä” palkinnosta. Lajin sisällä olevat tietävät kokemuksesta, ettei juuri mikään voita sitä fiilistä, kun on ajamassa autolla kotia kohti ja tietää, että on saanut luotua omassa mielessä unelmoidusta tempun ja paikan yhdistämisestä totta. Vaivannäkö palkitaan. Unelma siitä, että saisin vielä yhden kunnollisen lumilautailupätkän kasaan, vahvistuu entisestään.

Muistakaa pitää unelmistanne kiinni – koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa niitä!

Lumilautailuterveisin,

Hans

Mitsubishi Suomi Brand Ambassador