PHEV-kuskin talvitervehdys

Viime talvesta (v. 2020) poiketen olemme saaneet nauttia harvinaisen hienosta tammikuusta – ja oikeastaan jo nyt voi turvallisin mielin todeta, että tämä talvi tulee olemaan paljon parempi kuin viime talvi. Viime talvena elimme Etelä-Suomessa lähinnä Brittien saarilta tutun talvi-ilmaston ympäröimänä; kylmää, sateista ja tuulista mutta ei oikeastaan missään vaiheessa pakkasen puolella. Viime talven jäljiltä tuntuu oikeastaan aika uskomattomalta herätä tähän vallitsevaan maisemaan joka aamuna kiitollisena ajatellen ”Onpa onni, että taas on pakkaspäivä – ja näköjään lisää lunta tupruttaa taas taivaalta”.

Muistan elävästi, kun Helsingissä oli edellisen kerran paljon lunta. Olin nimittäin juuri siirtynyt Outlander PHEV kuskiksi ilman aiempaa neliveto- tai maasturikokemusta. Olin silloin todella fiiliksissä päästessäni helposti niihin taskuparkkeihin, joita muut eivät olleet huolineet (tai joihin ei normaalilla henkilöautolla uskaltanut yrittää).

Nyt tammikuussa muistini on virkistynyt noista ajoista ja tunteista – taas on päässyt tehokkaasi niihin ruutuihin, jotka eivät ole muille kelvanneet. Parin vuoden kokemus Outlander PHEV:stä on opettanut eri ajomodejen todellisen luonteen ja ehkä allekirjoittanutkin on oppinut vähän uusia temppuja matkalla. Tämän runsaslumisen kauden yli olen kaupungissa aina käynnistäessä autoa kytkenyt luistoneston pois päältä ja laittanut ”lock” nelivedon päälle, jotta syvään lumeen jumituminen estyisi mahdollisimman tehokkaasti. Tuolla asetuksella on päässyt myös muutamia kertoja leikkisästi autolla poikittain ”sladiin”, kun sopiva parkkipaikan reunusta tai sopivan tilava kaarre on sattunut eteen. Tammikuun hyviin autoiluhetkiin on kuulunut myös se, kun pääsin nyppäämään vetoköydellä parkkipaikalle jumiutuneen toisen päiväkotilaisen isän, joka oli etuvetoisella farmariautollaan jäänyt jumiin parkkipaikalle. Siitä oli molempien kiva lähteä hymyillen jatkamaan päivää.

Todella poikkeuksellisesta on myös ollut toista viikkoa jatkunut isompien teiden (mm. Tampereentie ja Lahdenväylä) lumipeite – nämä kun eivät normaaleina talvina pysyvää lumipeitettä juuri koskaan saa. Moottoritien ollessa lumi/jääpäällysteinen auton turvallisuusominaisuudet tulevat arvoon arvaamattomaan. Motarille siirtyessäni palautan luistoneston, siirrän nelivetomoden ”snow” asetukseen ja vaihdan törmäysvaroittimen ”far” asetukselle. Liukkaissa ja haastavissa olosuhteissa ei tule kuitenkaan koskaan unohtaa tärkeimpiä turvallisuustekijöitä; sopiva tilannenopeus (kelin mukaisesti, ei aikataulun), riittävä turvaväli ja ennakointi. Auton turvallisuusominaisuudet eivät juuri auta, mikäli kuski ei muista pitää edellä mainituista kiinni.

Haluaisin vielä lopuksi palata tähän vallitsevan talven taikaan. Olimme tammikuun puolivälissä viettämässä viikonloppua perheen ja sisarusteni kanssa Vierumäellä. Lunta ja pakkasta oli paljon ja ilmat olivat kauniin poutaiset. Etelässä asuvana ja huonoihin talviin jo tottuneena tuo Vierumäen keikka tuntui mökkeineen aivan siltä, kuin olisi ollut Lapissa Etelä-Suomen sijaan – ja se oli ihan mahtava tunne! Vaikka tämä lumimäärä kuinka aiheuttaisi hankaluuksia päivien askareisiin, niin silti olen tätä mieltä: en panisi pahaksi vaikka kuluvan talven yhden päivän lumisadekertymä (36cm) Helsingissä päästäisiin vielä ylittämään uudella ennätyspäivällä. Lunta ei vain voi olla liikaa!

Turvallisia kilometrejä ja lystikästä talviaikaa toivottaen,

-Hans

Mitsubishi Suomi Brand Ambassador